Pekka Metsäntähti

Psykologi ja psykoterapeutti

Muiden ihmisten luonnehdintoja psykoterapiasta

Olen kerännyt tälle sivulle asiakkaitteni sekä muiden ihmisten luonnehdintoja kuvauksia ja henkilökohtaisia kokemuksia terapiasta. Seuraavassa pitkäaikaisen asiakkaani kirjoittama kokemus psykoterapiasta:

Mihin siis terapian voima perustuu? Ensinnäkin se, että toistaa samaa asiaa viikosta toiseen säännöllisesti, luo tottumisen ja oppimisen kokemuksen. Mikä tahansa mitä tekee säännöllisesti, tulee elämään vaikuttavaksi kokemukseksi. Luottamus on tärkeää. Terapiassa on mahdollista sanoa sellaisia asioita, joita ei muualla ole pystynyt sanomaan. Ilmapiirin on oltava avoin ja hyväksyvä, jotta luottamukselle on sijaa. Terapeutin ja terapiassa kävijän välinen vuorovaikutus on sellaista, jota ei muualla kohtaa. Se on hyväksyvää ja antaa terapiassa käyvälle tarkoituksellisesti enemmän tilaa kuin muiden ihan tavallisten ihmisten välinen vuorovaikutus.

Terapian voima perustuu siis säännölliseen harjoitukseen, luottamuksen ilmapiiriin ja tilaa antavaan vuorovaikutukseen. Terapiassa käyvän rooli on vaativa. On pystyttävä sietämään sitä tunnetta, ettei terapia etene tasaisesti viikko viikolta, vaan tietyin harppauksin epäsäännöllisin väliajoin. Koskaan ei tiedä, minä päivänä on edessä merkityksellinen läpimurto. Joskus löytyy jotain sellaista, joka selittää aikaisemmin puhuttuja asioita tai jopa vastaa aiemmin esitettyihin kysymyksiin. Mutta jos läpimurtoa ei heti huomaa tai sitä ei tule ollenkaan, sekin on hyväksyttävä. Väitän, että terapian tulokset ja myönteiset vaikutukset näkyvät hitaasti, mutta ovat pitkäkestoisia tai jopa pysyviä. Näkökulman laajeneminen omasta itsestä miltei ulkopuolisen näkökulmaksi itsestä on hieno kokemus. Itsetuntemus ja oman itsensä arvostaminen kasvavat. Joskus pystyy näkemään sen miltä näyttää toisten silmin, miten paljon muut arvostavat minua ja miten vähän itse arvostan itseäni. Silloin on mahdollisuus saada aikaan suuri muutos elämässä itsearvostuksen kasvamisen kautta. Samalla oppii huomioimaan ympäristöään uudella tavalla. Monia asioita on saattanut jäädä tekemättä, ihmisiä tapaamatta tai toisaalta taas ympärille on saattanut kertyä vääränlaisia ihmisiä tai asioita. Käsitys työstä, vapaa-ajan viettämisestä tai harrastuksista voi olla terapian jälkeen erilainen.  

Eräs asiakkaani kirjoitti kolme vuotta jatkuneen psykoterapian päättyessä kokemuksestaan mielestäni erittäin kuvaavasti:

Terapia on kuin tuulta purjeissa. Itse opettelen olemaan ruorissa, ohjaamaan elämäni laivaa karikoissa, aallokoissa ja tarvittaessa korjaamaan kurssia.

Vaikka olen peruskoulutukseltani kognitiivinen psykoterapeutti, voin yhtyä tunnetun psykoanalyytikon, Martti Tuohimetsän ”Psykoterapia”-lehdessä olleeseen pääkirjoitukseen ja erityisesti seuraavaan katkelmaan:

”Psykoanalyyttinen psykoterapia lähtee … purkautumaan ja kulkemaan pitkin teitä, joita kumpikaan (so. terapeutti ja asiakas) ei voi etukäteen tietää. Sen menetelmänä on mielensisäisen unenkaltaisen elokuvaesityksen käynnistäminen ja seuraaminen luottaen siihen, että tämä filmi johdattaa molemmat osapuolet olennaisten asioiden äärelle. Ankara älyllinen keskittyminen johonkin aiheeseen tai vaikkapa yritys väkisin muistaa ja selittää menneisyyttä on pikemminkin haitallista kuin hyödyllistä. Mielikuvat siirtyvät tiedostamattomassa, ja se, mitä tietoisuuteen nousee kulloinkin, ei ole juurikaan tahdolla hallittavissa. Myös emootiot ja niihin liittyvät ruumiin tapahtumat, jotka ovat sisäsyntyisiä ja valmiina perittyjä, ovat myös tahdon ulkopuolella toimivia. Hoito onkin ensiksi itsen kuuntelemaan opettelemista: mitä minussa tapahtuu ja mitä tunnen ja ajattelen? Uskallanko tulla siitä tietoiseksi, ja uskallanko sitten sanoa sen ääneen toiselle ihmiselle? Transferenssi on nykyhetkessä elävä vastavuoroinen tapahtuma. Menneisyyden muistamien ei ole tavoite sinänsä, koska terapeutti ymmärtää, että muistikuvat ovat aina subjektiivisia konstruktioita, ja vain osittain heijastavat todellisia tapahtumia. Keskeistä niiden kanssa työskennellessä onkin subjektiivisen merkityksen löytäminen muistoille, oman elämänhistorian ymmärtäminen, ja siten empatian löytäminen itsen suhteen: minä olen tällainen ihminen ja tällaisista oloista ponnistautunut. Psykoanalyyttisen terapian kolme tukijalkaa ovat menneisyyden ymmärtäminen, nykyhetken ajatukset sekä transferenssin tutkiminen. Se on terapeutille vaativaa, kun apuna ei ole etukäteen suunniteltua ohjelmaa käsikirjoineen ja lomakkeineen.” (Martti Tuohimetsä, Psykoterapia 1/2014, s. 1)